1953
Ääni nousee ylös ja alas. Se on hellä ääni. Se hyräilee. Laulu hyväilee minua.
Sanat tuudittavat uneen...
1955
Lattia on kova. Nukke itkee sohvalla. Mutta minulla on hylly. Hylly on auki. Sieltä
putoaa suuri ja painava. Kolahtaa. Varpaat eivät mene rikki. Siinä on kuva. Eläimen
kuva. Kiltti eläin. Se ei hyppää kuvasta pois. Käsi vetää eläimen pois. Se rapisee.
1957
Tässä on paljon pieniä kiemuroita. Niitä menee ja menee viivana. Toinen on pitkä ja
toinen lyhyt. Ja niitä on taas ja taas. Ne eivät lopu. Minä laitan päälle oman merkin.
Punaisen kiemuran.
Nyt se on kaunis.
1958
Ruma ankanpoikanen on niin surullinen. Sillä ei ole ketään. Tulitikkutyttö polttaa
viimeisen tikun - ja menee taivaaseen. Koivu ja tähti opastavat kotiin. Äidin silmästä
tulee kyynel. Minultakin tulee.
1959
M - tämä on merkki. Minun oma merkki! Minä olen tämä: ensin ylös ja sitten alas.
Toisen kerran ylös ja alas. Panen tämän joka paikkaan. Kosmoskynällä.
1960
Au-to Sa-tu-maa-han a-jaa. Kat-sos kuut-ta mat-kus-ta-jaa. Va-lo pais-taa Sa-tu-
maas-ta. Aje-taam-pas si-sään aas-ta! Minä osaan jo.
1962
Tiinasta tulee toverini. Minulla on monta Tiinaa. Ja pikkuprinsessat ja Tirlittan.
Kun ne loppuvat, kirjoitan niihin jatko-osan. Ihan oman. Ne päättyvät aina
onnellisesti.
1963
Minulla on uusi mekko. Kynä on teroitettu ja kumi haisee. Se on puolikas. Ruudut
odottavat sanoja. Niitä on jo yksi rivi. Jänöjussin ensimmäinen koulupäivä. Aurinko
paistaa silmiin. Rivit vilistävät silmissä. Sanat haluavat tulla. Paperi on melkein
lopussa. Oppikouluun hakupäivä.
1964
Risto Reipas ja isä. Isä on viinaan menevä. Mutta Risto ei välitä. Vaikka murehtii.
Risto hiihtää Kuusisilla ja saa joululahjaksi hokkarit. Riston elämästä tulee
toisenlainen. Raittiuskilpakirjoitus I palkinto.
1965
Tänään sain Sinut, Päiväkirjani. Sinussa on kultainen lukko ja Sinä säilytät
salaisuuteni. Kaikkein suurimmat salaisuudet kirjoitan kuitenkin salakielellä. Ne ovat
vain minulle.
1967
Täytän vihkot runoilla. Toisten runoilla - ja omilla. Runot ovat ihania. Niissä on
tunnetta - ja rakkautta.
1969
Vihreässä laatikossa on suuri salaisuus. Varjeltu salaisuus. Laatikko on lukossa ja
piirongin alla. Kukaan ei tiedä. Paitsi Aija. Että ensimmäinen romaanini on valmis.
1971
Säilytän kirjeet kenkälaatikossa. Minulla on seitsemän kirjeenvaihtotoveria. Yksi
Saksasta (Jurgen) ja yksi Ranskasta (Guy). Vanhin tosin 68 (kummitäti VV). Kun
lähden kotoa, poltan kaikki kirjeet. Varmuuden vuoksi.
1973
Koulun juhlasali täynnä ajatuksiinsa uppoutuneita abeja. Selät edessäni. Hyviä
otsikoita. Sanat tunkeutuvat minusta ulos. Sanat laulavat paperilla: laudatur,
laudatur...
1974
Maailmankirjallisuutta ja suomen kieltä. Metreittäin, tukuittain, pinoittain,
tunneittain, kasoittain....
Mutta omat kirjaimet ovat hukassa. Yhteiskuntaa ja historiaa tilalle. Pysykööt
piilossa.
Referaatit, muistiot,
työsopimukset, anomukset
monta riisiä ilman iloa
monta turhaa kiloa
25.3.2000
Sanat täyttivät minut
sanat tulivat minusta
omat sanat
uuden vuosituhannen
uudet sanat
Tekivät minusta
itseni
|
Pääsivu