Totta ja Tarua
-kirja menneisyydestä kirjoittavalle

Miten kirjoitan menneisyydestä?
Mistä löydän aineistoa?
Voiko lähteisiin luottaa?
Onko aina puhuttava totta?
Mitä saan julkaista, mitä en?
Miten pääsen kaaoksesta järjestykseen?
Kirjoitanko faktaa vai fiktiota?
Miten sidon tekstin aikaan ja historiaan?
Miten rakennan toimivan tarinan?
Miten saan julkaistua kirjani?

Fil.lis. Marija Vantti on mikrohistorioitsija, tietokirjailija ja kirjoittajakouluttaja. Hän on kirjoittanut tai toimittanut 18 menneisyyteen liittyvää teosta. Hän on myös ohjannut satoja menneisyydestä kirjoittavia kirjan alkuideasta aina valmiiseen julkaisuun saakka.
Tässä kirjassa Marija Vantti avaa lämmöllä kannustaen ja käytännönläheisesti kirjan teon vaiheita, sudenkuoppia ja selviytymiskeinoja.


Sanojeni saatteeksi

Ihminen seisoo tarinansa alussa. Seisoo koska ensimmäisen askeleen ottaminen on aina haparoivaa. Tarvitsemme tukipuuta, johon tarttua, tarvitsemme toista ihmistä, joka houkuttelee eteenpäin, kannustaa ja uskoo selviytymiseemme. Juuri siksi olen kirjoittanut tämän teoksen. Ensimmäisten askelten tueksi menneisyydestä kirjoittaville.

Monet ovat tarinankertojia aivan luonnostaan. Aikojen alusta saakka olemme olleet kiinnostuneita tietysti itsestämme, mutta myös menneisyydestämme, toisista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Meitä kiinnostaa enemmän, minne esiesi-isämme Seppo Eeronpoika katosi kuin Waterloon taistelu tai jatkosodan ajopuuteoria. Meitä mietityttää, miksi Aili lähetti lapsensa Ruotsiin, millaiset jäljet Taipaleenjoen taistelu jätti Arvoon ja hänen jälkeläisiinsä tai miksi Hilja-mummu vaikeni kuusikymmentä vuotta. Haluamme ymmärtää heitä ja ymmärtää näin myös itseämme. Viime vuosikymmeninä kiinnostus juurien etsintään ja yhteiseen menneisyyteemme on kasvanut. Tutkimuksen kohteeksi ovat nousseet pienet ihmiset, ne tavalliset tarinat, arjen historia, pienyhteisöt, vähemmistöt, jopa syrjään sysätyt kansalaiset.

Menneisyyden tutkiminen on synnyttänyt paljon elämäkerrallista ja mikrohistoriallista kirjallisuutta. Yhä useammin kerromme menneisyydestä tarinan muodossa. Puemme historialliset faktat, tapahtumat, tunteet ja kokemukset lukijoita koskettavaksi tarinaksi. Kerromme tarinoina siitä, mistä makrohistoriat vaikenevat eli ihmisten ja pienyhteisöjen elämästä iloineen ja suruineen.

Seitsemän vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen kirjani omasta menneisyydestäni ja samoihin aikoihin kirjoitin muutaman historiikin pienyhteisöjen menneisyydestä. Kirjoittamista harkitsevat ensi askeleen ottajat tai työnsä jo aloittaneet alkoivat kääntyä puoleeni neuvoja pyytääkseen. Miten kirjoitan omasta, perheeni tai sukuni menneisyydestä? Mitä tietoja saan julkaista ja mitä en? Miten kerron vaikeista asioista? Pitääkö historialliset asiat olla tarkistettuja vai voinko säveltää omiani? Kirjoitanko totta vai tarua? Miten saan lukijan kiinnostumaan tekstistäni? Mistä löydän julkaisijan? Parhaan kykyni mukaan vastailin ja opastin.

Pian kirjoittajat ympäri Suomea ja myös ulkosuomalaiset alkoivat kysellä minulta, kutsuisinko heitä yhteen ja opastaisin kädestä pitäen kirjoittamisen ja julkaisemisen saloihin. Punnitsin itseäni. Olin tuohon mennessä julkaissut viisi kirjaa, minulla oli historiantutkijan koulutus sekä kokemusta äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ja ohjaajana. Muhiteltuani ajatusta päätin yrittää. Yhdistin kokemukseni ja osaamiseni aivan uudella tavalla: vuonna 2002 perustin elämäni ensimmäisen yrityksen, Skriptan, ja sen oheen erityisen Kirjoittajaopiston ja Elämäntarinakoulun menneisyydestä kirjoittaville. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen vastannut lähes tuhannen henkilön kyselyihin menneisyydestä kirjoittamisesta ja seissyt parinsadan kirjoittajan tukipuuna heidän kirjoittajan alkutaipaleellaan. Koska heidän tavoitteensa ovat olleet erilaisia, myös julkaisut ovat saaneet hyvin erilaisen muodon: on syntynyt sukukirjoja, kyläkirjoja, elämäkertoja, muistelmia, tarinakokoelmia ja omaelämäkerrallisia romaaneja. Joskus mennyt on punottu esseekokoelmaksi, pakinoiksi tai se on saanut jopa sadun muodon.

Sekä kirjallisessa vierihoidossani olleet että ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet mukaan, ovat usean vuoden ajan pyydelleet minulta käteenkäypää, selkokielistä ja ymmärtävää opasta menneisyydestä kirjoittamisesta. Näin tämä kirja on saanut alkunsa – jälleen yleisön pyynnöstä. Tämä kirja ei opasta maija ja matti meikäläistä historiantutkijaksi eikä eturivin menestyskirjailijaksi. Mutta se auttaa menneisyydestä kirjoittavia selviytymään haasteellisesta työstään. Se rohkaisee ottamaan toisen ja kolmannen askeleen, vaikka hieman horjahdellen. Se välittää ajatuksia kirjoittamisen motiiveista ja etiikasta, se herättelee ideoita. Kirja tarjoaa konkreettisia työvälineitä sellaisille, jotka aikovat kirjoittaa sukujen, perheiden, henkilöiden tai pienyhteisöjen menneisyydestä. Kirjani suorastaan pakottaa ajattelemaan omaa kirjoittamista. Kerron mahdollisimman rehellisesti koko kirjantekoprosessin aina ensimmäisestä ideasta julkaisemiseen ja markkinointiin saakka. Erityisesti paneudun kirjanteon haasteisiin, sudenkuoppiin ja selviytymiskeinoihin. Annan käytännönläheisiä vinkkejä siitä, kuinka kirjoittaja kykenee luomaan menneisyyteen pohjautuvia, lukijoita houkuttelevia tekstejä. Tekstit voivat olla totta tai tarua. Usein ne ovat molempia.